Lainatakseni erästä kommenttia, joka minulle on tullut

Puhuimme eilen  täällä leirillä iltaa viettäessämme uskosta ja siitä kuinka moni uskoo Jumalaan. Harmikseni kovin monikaan ei uskonut, ja kritisoi kovasti kristinuskoa. Mietittiin että miten ne kaikki opetukset on säilynyt niin kauan ja miksi maailma voi olla niin paha. Melkein itketti, eräässä The Rainin kappaleessa lauletaan ;"miksi sä hylkäsit sen hulluuden ristin muotoisen" ja mä myönnän että vaatii rohkeutta aina väliin uskoa, että Isä suojelee.
Pitääkö kaikkea aina niin paljon epäillä?

Olen ollut teatterileirillä nyt jo 4 päivää. Viikonloppu meni Irti- festareilla, jossa oli erilaisia esityksiä performarsseja ja Roi Vaaran workshop muun muassa. Juha Valkeapää oli kaksi vuorokautta pylväässä ja aina väliin puhui siellä viestiä jota olimme saaneet laittaa.

 Tänään olikin sitten ensimmäiset ryhmätunnit, erityisen mielenkiintoista, joissa piti tutkailla omaa tilaansa. Ensimmäosessä olimme pareittain ja toinen oli sokea ja sai liikkua liikuntasalissa ihan miten haluaa, toinen vain suojeli, ettei tule mitään vahinkoa. Puhetta ei käytetty ja sokeana olo oli mielenkiintoinen kokemus, väliin pelkäsin luottamuspulan takia ja sen takia olin koko ajan varuillani. Kun itse olin suojelija oli äärimmäisen kaunista katsottavaa kun, toinen vain oli siinä. Se oli selittämättömän kaunista, kun ei arvotettu toisen ratkaisuja, vaan vaan katottiin ja suojeltiin.

Toinen harjoitus oli kontaktien luomista. Piti mennä toisten eteen ja katsoa jokaista silmiin kolmen minuutin ajan. Kun oli siinä katsojana, tuli alaston olo, ei fyysisesti vaan henkisesti, eikä se ollut satuttavaa. Kun joku oli edessä ja katsoi silmiin tuntui kuin olisi tiennyt siitä kaiken, se oli upea tunne.

Kolmas harjoitus oli 4-osainen, ensimmäinen meditointi jossa vain seistiin toinen sellainen, jossa oli tarkoitus saada paino alas, kolmas tanssia, miten keho haluaa ja neljäs rentoutuminen. Niin ja kaikki siis tapahtui silmät kiinni, paitsi tanssi, jos teki isoja liikkeitä, ettei törmäisi muihin. Tanssissa mulla tuli sellainen tunne, että Hei, mä elän. Mutta sehän tunne on melkeen koko ajan, mun tunne oli fyysinen, mun keho tunsi, että mä elän ja se oli upeaa. Jumalaa ylistäen mä tanssin siinä silmät kiiinni ja mä olin niin onnelinen, ettei mitään rajaa.

Neljäs harjoitus oli sellainen, että piti 7 min kävellä ja vaan puhua itsekseen kun puolet katsoi ja kuunteli. 7 minuutin kuluttua laitettiin silmät kiinni ja tehtiin samaa mutta se toinen suojeli kaikelta vaaralta, koska oltiin leikkikentällä. Sitten vaihdettiin ja purettiin. Viimeinen harjoitus tapahtui kirkossa itselle. piti tehdä esitys itselleen, jos oli uskovainen sai omistaa sen Jumalalle. Minä omistin sen Hänelle rukoilin ja tunnustin uskoani, 5 minuutin ajan, mikä oli aikana. Sitä ei purettu se oli vain itselle. Niin ja Jumalalle

Olen miettinyt uskoani ja sitä miksi uskon Jumalaan. Tuleehan sitä usein pohdittua, mutta nyt se on ollut taas voimakasta.
Ei voisa todistaa, että varmasti Jeesus olisi ristiinnaulitttu, ja nykyisin on olemassa erilaisia teorioita, että Jeesuksella olisi ollut vaimo ja lapsia.
Silti vaikkei todisteta,, että Jeesus kuoli ristillä meidän syntiemme tähden, uskon tuohon sanomaan ja luotan päiväni Hänen käsiin.
Jumalan rakkaus on niin suurta, että koskaan emme voi ymmärtää vaan ainoastaan uskoa ja luottaa että päivämme on suojeltuja.

Joskus kun ahdistaa on hyvä lukea raamattua. Paras kohta mitä siellä on, on ehdottomasti pienoisevankeliumi, eli Joh. 3:16 "Jumala on rakastanut mailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän."